Moikka! Mää oon 21 vuotias nuori nainen, joka on kärsinyt aikoinaan syömishäiriöstä ja siitä toipumisen aikana sairastunut pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. 

Merkittävin ja vaikein ongelma mulle on ollu ahdistuneisuushäiriö. Pahimmillaan se vei mut ensin 2kk ja myöhemmin 7kk kotiin. En käynyt missään kodin ulkopuolella, makasin vaan ahdistuneena aivan hiessä omassa sängyssä ja saatoin aamulla herätä paniikkikohtaukseen, koska pelkäsin tulevaa päivää. Suihkussa käynti ja syöminen oli päivän ainoat asiat, jotka pystyin tehdä ja nekin oli myös todella vaikeita. En uskaltanut olla yksin kotona.

Jossain kohdin ennen tuota 7kk jaksoa mulle oli tehty terapialähete ja Satu astu jossain kohin sitte kuvioihin. Ajattelin, että oon liian huonokuntonen terapiaan ja mietin että alotanko ollenkaan. Satu oli kumminki päättäny, että se tän tytön terapiaan saa ja hänen kärsivällisyyden ansiosta alotin lopulta terapian, vähän vastahakosesti kylläkin.

Aluksi pidettiin terapia etänä, koska en uskaltanut nähdä ketään. Puhuttiin paljon toipumisesta, ahdistuksenhallintakeinoista ja pohdittiin et mikä muuten avuksi. 3kk terapiaa käyneenä totesin, että mun on pakko toipua. Mulla oli valintana valita elämä tai kuolema, koska hautaan tuo ahdistus ois lopulta vienyt, jos en olis päättänyt parantua. 

Alotin lääkkeet, läheiset sitoutu auttamaan mua ja terapiassa paljon pohdittiin tavotteita ja mitkä olis sopivan pieniä altistusaskelia kohti tiettyjä välietappeja kohti normaalia elämää.

Pikkuhiljaa uskaltauduin omasta pihasta pois, lyhyeksi matkaksi autoon ja pieniä kävelyitä. Askeleet oli normi näkökulmasta todella pieniä, mutta mulle vaikeita ja merkityksellisiä.

Terapiaa pidettiin aika pitkään, noin 5kk etänä. Ratkasevin asia oli 1v aijemmin diagnosoitu epilepsia, jonka vuoksi sain kouristuskohtauksen ja oli pakko lähteä kotoa oyssiin ja kohdata siellä ihmisiä. Sen avulla uskalsin vihdoin nähdä Satua kotona, vaikka ekat kerrat ahdisti ihan todella paljon. 

Aluksi Satun kanssa oli tavote nähdä vaan joka viikko ja se mitä tehtiin, ei ollu niin merkityksellistä. Jossain kohdin ku luottamus kasvoi ja kunto parani, niin alettiin harjottelemaan yhdessä asiointia ja arjessa toimimista. Käytiin mm. koitelissa, kahvilla, syömässä, shoppailemassa, lajikokeiluja, kävelyillä eri maisemissa ja ylipäänsä tehtiin kaikkea mitä vaan pysty kodin ulkopuolella. Välillä se saatto olla vaan askartelua toimistolla, mut tärkein oli, että lähdin kotoa pois.

Vaikka Satun panos on ollu korvaamatonta ja ilman sitä ja läheisiä en ois selvinnyt, niin tärkein on ollut oma päätös ja sitä kautta panostus omaan toipumiseen. 1-1,5h/vk terapiassa ei korjaa koko ongelmaa. Siitä voi olla ja omalla kohdalla olikin apua, mutta sen lisäksi pitää olla ite valmis tekemään toipumista tukevia asioita joka ikinen päivä. Ne ei tarvi olla tyyliä ”hyppää benjihyppy nii opit sietämään jännitystä”, vaan ne voi olla luokkaa ”kävelen kotoa 10m päähän postilaatikolle” tai vielä jotain pienempää, jos toi on vaikeaa.

Nyt 2 vuotta myöhemmin, kun oon joka päivä kohdannut jotain vaikeita asioita, voin sanoa että oon toipunut jo useampi kuukausi sitten. En oo mistään tai tuu ikinä olemaan kiitollisempi, kun siitä että päätin parantua ja tein sen eteen päivittäin asioita kohtaamalla vaikeuksia, söin lääkkeet ja kävin tunnollisesti terapiassa hakemassa apua. 

Toipuminen oli vaikeaa, mutta niin oli myös se sairastaminen ja ahistuneena kotona makaaminen. Toipumismatka voi olla pitkä, ihan älyttömän vaikea ja mutkikas, mutta ite ainakin tekisin sen millon vaan uusiksi. 

Oon toipumisen myötä saanut vanhoja rakkaita ihmisiä takasin elämään ja tutustunut ihan uusiin huipputyyppeihin. Oon saanu takas rakkaita harrastuksia, pystyny reissata jopa yksin ja kokenu kaikkia uusia ja vanhoja hauskoja asioita. Oon oppinu nauttimaan elämästä ihan uudella tavalla ja oppinut arvostamaan pieniä asioita arjessa, jopa yksin kaatosateessa kävelyä. 

Ei elämästä toipumisen myötä välttämättä ruusuilla tanssimista tuu, eikä se takaa onnellista elämää (mitä onnellisuus on?), mutta se parantaa huomattavasti elämänlaatua, oli elämäntilanne mikä tahansa. 

Haikein mutta onnellisin mielin oon siitä että oon siinä pisteessä, että terapia loppuu todnäk. ens keväänä. Oli paras päätös elämässäni alottaa terapia ja sen myötä valita toipuminen ja elämä. On ihanaa taas elää isolla e:llä eikä vaan olla elossa.

Artikkeli Oman voiman löytäminen: Nuoren polku toimintaterapiassa julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.

Arjen rutiineihin palaaminen hyvissä ajoin

Kesällä esimerkiksi unirytmi voi muuttua paljonkin, kun aamuisin ei tarvitse herätä aikaisin. Herätyksiin onkin hyvä alkaa totuttelemaan jo hieman ennen koulujen ja päiväkodin alkamista. Kouluun on helpompi palata, jos ei ole edellisenä iltana valvonut myöhään ja on nukkunut riittävät yöunet. Jos unirytmin muutoksen aloittaa ajoissa, sen voi tehdä vaiheittain. Lisäksi esimerkiksi ruokailurytmiä voi alkaa muuttamaan arkipäivien aikatauluun sopivaksi. Lapsen kanssa voi seurata kalenterista tai kuvallisesta viikkojärjestyksestä, kuinka monta päivää koulun tai päiväkodin alkamiseen vielä on.

Lapsen kanssa keskusteleminen päiväkodin ja koulun tutuista asioista

Päiväkotiin tai kouluun palaaminen voi harmittaa lasta paljon. Lapsen kanssa onkin tärkeä keskustella siitä, että loman loppuminen harmittaa aikuisiakin ja että se on täysin sallittua. Lasta on kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että arkeen paluu tuo mukanaan myös mukavia tuttuja asioita. Lapsen kanssa onkin hyvä ottaa ennen arkeen paluuta puheeksi, mitä asioita hän muistaa koulusta ja päiväkodista ja mitä kivoja asioita siellä on odottamassa. Voi muistella esimerkiksi reittiä koululle/päiväkotiin, mitä kaikkea luokkahuoneesta tai päiväkotiryhmän tilasta löytyy, ketä tuttuja aikuisia siellä todennäköisesti edelleen työskentelee, mitkä ovat olleet siellä lapsen lempiruokia, millaisista leikeistä hän on siellä pitänyt ja ketä kavereita lapsi näkee siellä. Lisäksi lapsella saattaa jatkua hänelle mieluisat harrastukset, jotka ovat jääneet tauolle kesän alussa. Näiden asioiden mieleen palauttamista voi tehdä myös piirtämällä tuttuja ja mukavia arkeen liittyviä asioita.

Uusien rutiinien luominen

Jos arjessa on ollut jotain tiettyjä asioita, jotka ovat olleet haastavia, voi niihin luoda uusia rutiineja luontevasti uuden lukuvuoden alkaessa. Jos lapsella kestää aamuisin usein kauan aikaa valita mitä hän pukee päälleen, voi ottaa tavaksi valita vaatteet edellisenä iltana valmiiksi. Jos läksyjen tekeminen on ollut haastavaa, voidaan sopia niiden tekemiselle tietty aika päivästä. Läksyjen tekemisessä voi auttaa myös palkintosysteemi, jossa lapsi saa valita itselleen palkinnon, kun läksyjen teko on sujunut hyvin esimerkiksi kahden viikon ajan. Jos iltaisin nukkumaan rauhoittuminen on ollut haastavaa, voidaan kokeilla erilaisia keinoja rauhoittumisen tueksi. Iltaisin voidaan esimerkiksi kuunnella äänikirjaa tai satua. Lisäksi lasta voi auttaa illalla rauhoittumaan erilaiset syvätuntoaistimukset, joka laskevat lapsen vireystilaa sen ollessa liian korkealla. Syvätuntoaistimusta voi tarjota lapselle esimerkiksi käärimällä hänen vartalonsa peittoon, painotuotteiden avulla, halaamalla tai sylissä keinutellen sekä hieromalla tai silittelemällä esimerkiksi nystyräpallon tai maalitelan avulla.

Tässä lopussa vielä ladattava lukujärjestyksen pohja, jonka voi täydentää lapsen aikataulujen mukaan.

Mukavaa syksyn odotusta!

– Elisa

Artikkeli Paluu koulu- ja päiväkotiarkeen! julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.

Kesäloma on lapsille aikaa rentoutua, leikkiä ja kerätä voimia tulevaa kouluvuotta varten. Samalla se esittää haasteen, kun koulun tarjoama säännöllisyys ja rutiinit muuttuvat. Vanhemmat voivat olla vielä töissä ja lasten viettämä aika kotona lisääntyy. Moni vanhempi pohtiikin, miten arki järjestetään ja kuinka tukea lapsen omatoimisuutta ja itsenäisyyttä kesän kynnyksellä. Tässä tekstissä puhutaan hieman toiminnanohjauksesta ja sen tukemisesta kesän aikana. Toiminnanohjaus tarkoittaa kykyä suunnitella, organisoida ja suorittaa tehtäviä – taitoja, joita ovat esimerkiksi aamutoimien tekeminen, avainten ottaminen mukaan ja oven laittaminen lukkoon, ruuan tai välipalan valmistaminen ja muistaminen syödä. – Kesä onkin täydellistä aikaa näiden taitojen omatoimisempaan harjoitteluun!

1. Rutiinit ja joustavuus

Vaikka kesäloma tarjoaa vapautta koulun aikatauluista, rutiinit ovat edelleen tärkeitä. Luo lapsen kanssa päivittäinen aikataulu, jossa on tilaa sekä suunnitelluille että vapaamuotoisille aktiviteeteille. Aamu- ja iltarutiinien säilyttäminen auttaa lasta pitämään kiinni toiminnoista ja valmistautumaan tuleviin päiviin. Voit myös laittaa muistutuksia tehtävistä kuvin tai laittamalla hälytyksiä puhelimen kalenteriin.

Vinkki: Laadi yhdessä lapsen kanssa päivä- tai viikkoaikataulu, johon merkitään päivän aktiviteetit. Tämä auttaa lasta hahmottamaan päivän kulun ja luo turvallisuuden tunnetta. Merkitse kalenteriin päivittäiset aktiviteetit kuten lounas tai harrastukset. Voit myös laittaa muistutuksia tehtävistä kuvin tai laittamalla hälytyksiä puhelimen kalenteriin.

Anna lapselle mahdollisuus suunnitella omia mukavia toimintoja ja retkiä ja merkitä niitä viikkosuunnitelmaan. Auta heitä hahmottamaan, mitä tarvitaan tietyn toiminnan toteuttamiseksi ja miten se voidaan järjestellä.

Sivun alareunasta löydät tekemämme kesälukujärjestyksen, johon voidaan merkitä niin pienetkuin suuretkin muistettavat asiat ja menot!

2. Harjoittele myös yksinoloa.

Jos lapsi ei ole ennen kesälomaa viettänyt aikaa yksin kotona, voi yksinoloa harjoitella jo hyvissä ajoin ennen kesälomaa ensin lyhyempiä aikoja ja sitten pikkuhiljaa pidentäen. Kodin turvallisuutta voi myös miettiä yhdessä, miten ovi laitetaan lukkoon tai kenelle soitetaan, jos tulee hätä?

Kesä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin ulkona ja sisällä. Kannusta lasta osallistumaan erilaisiin harrastuksiin ja leikkeihin ja ylläpitämään sosiaalisia kontakteja, ” Kenelle kaverille voisit soittaa huomenna? ” Tai järjestä yhteisiä tapaamisia muiden vanhempien ja lasten kanssa. Kannusta osallistumaan kerhoihin tai leiritoimintaan ja näin harjoittamaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta.

3. Kesäprojektit

Mikä olisikaan hauskempaa kuin yhteinen kesäprojekti! Tuunataan polkuauto, harjoitellaan trampoliinilla uusi temppu, opetellaan skeittaamaan! Kesäprojektit ovat erinomainen tapa harjoitella pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Projektit antavat myös tekemistä sadepäiville ja vahvistavat perheenjäsenten vuorovaikutusta. Millainen tekeminen kiinnostaa? Onko jokaisella oma projekti vai jokin isompi yhteinen tekeminen, kuten puutarhanhoito tai pienimuotoinen rakennusprojekti?

Kesä on ihanaa aikaa vahvistaa lapsen toiminnanohjaustaitoja rennossa ja kannustavassa ympäristössä. Hyödynnä kesän monipuolisia mahdollisuuksia ja anna lapsellesi tilaa kasvaa ja harjoitella uusia asioita omatoimisemmin. Muista, että loma on tärkeää aikaa myös lapselle ja kun aikuisetkin ovat vapaalla, voidaan nauttia yhdessä kiireettömyydestä ja elämisestä ilman aikatauluja tai isompia suunnitelmia.

Tästä linkistä pääset lataamaan suunnittelemamme kesälukujärjestyspohjan, joka tukee toiminnanohjaustaitoja ja omatoimisuuden kehittymistä arjessa.

Ihanaa kesää kaikille!

– Sanna

Postaus on kirjoitettu yhteistyössä PeiliVision ja Toimivax Oy välillä.

Artikkeli Toiminnanohjauksen tukeminen kesällä! julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.

Vanhemmaksi tulemisen myötä arki muuttuu monella tavalla. Uuden elämäntilanteen edessä vanhemmat voivat kaivata auttavaa kättä ja tukipilaria, jonka kanssa suunnitella muuttunutta arkea, opetella vauvan kanssa toimimista sekä uuteen rooliin sopeutumista. Toimintaterapeutit voivat tarjota vanhemmille laajasti ohjausta ja tietoa vauvan hyvinvoinnin ja kehityksen tukemiseksi.

Vauvojen ja vanhempien toimintaterapia keskittyy pääasiassa vanhemmuuden rooliin tukemiseen, fyysisen ympäristön mukauttamiseen, vauvan toiminnallisen kehityksen tukemiseen, perheen toimintojen mukauttamiseen ja hyödyntämiseen sekä vauvan toimintakyvyn arviointiin. Toimintaterapeutit tarkastelevat perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti ja huomioivat fyysisten, emotionaalisten ja ympäristötekijöiden välisen yhteyden.

Toimintaterapiassa voidaan arvioida vauvan kehitystä ja miettiä ratkaisuja yhdessä vanhempien kanssa perheen huolenaiheisiin liittyen esimerkiksi ruokailuun, motorisiin taitoihin tai aistiherkkyyksiin. Tarkkailemalla vauvan reaktioita ja käyttäytymistä arkisissa tilanteissa, toimintaterapeutit mukauttavat lähestymistapaansa kunkin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Siirtyminen vanhemmuuteen voi tuntua haastavalta ja monet uudet vanhemmat voivat kokea epävarmuuden ja uupumuksen tunteita. Toimintaterapeutin tehtävänä on tukea vanhempia selviytymään näistä haasteista ja kasvattamaan itseluottamusta vauvan kanssa toimimiseen. Toimintaterapeutit voivat auttaa vanhempia luomaan uusia, tehokkaampia rutiineja, auttaa stressin hallinnassa ja tukea itsestä huolehtimista, antaen vanhemmille mahdollisuuden toimia uudessa roolissa joustavammin.

Vauvaperheille suunnatun toimintaterapian keskeiset painopisteet

Ruokinta-, syömis- ja nielemistoimintojen edesauttaminen: Monilla vastasyntyneillä on vaikeuksia imettäessä, pulloruokinnassa tai siirtyessään kiinteään ruokaan. Toimintaterapeutit arvioivat vauvan suun motorisia taitoja, ime-niele-hengityksen toimintaa ja sensorisia reaktioita ravintoon.

Unitoiminnot: Vauvan unirytmi on vaihteleva ensimmäisten kuukausien aikana. Toimintaterapiassa voidaan tarkastella vauvan nukahtamiseen vaikuttavia tekijöitä, unen määrää ja laatua, unisykliä, sekä mukauttaa nukkumisympäristöä tarpeen mukaan.

Sensomotorinen kehitys: Sensomotoriikalla tarkoitetaan aistimusten ja motoriikan yhteistyötä. Esimerkkejä toiminnoista joihin sensomotoriikka voi vaikuttaa on asennon hallinta, liikkuminen, aistien käyttö, kommunikaatio sekä sosiaaliset taidot ja tunne-elämä. Oman kehon hallinta ja sen myötä kehittynyt turvallisuuden tunne auttaa vauvaa suhtautumaan ympäristöönsä ja sen tuomiin ärsykkeisiin luottavaisesti ja kokeilunhaluisesti. Aistitiedon käsittelyllä on tärkeä rooli vastasyntyneen kyvyssä olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Toimintaterapeutit arvioivat aistireaktioita ja kehittävät strategioita aistisäätelyn ja -käsittelyn tukemiseksi.

Sosio-emotionaalisen kehityksen tukeminen: Toimintaterapeutin avustuksella voidaan vahvistaa vauvan ja vanhemman kiintymyssuhdetta, joka edesauttaa tunnetaitojen ja sosiaalisten suhteiden ymmärtämistä.

Aistitiedon käsittely: Vauvan aistitiedon käsittelyn kehittymistä voidaan tukea monin eri tavoin. Erityisen tärkeää aistitiedon käsittelyn edistämiselle on lukea vauvan ilmeitä, eleitä ja ääniä. Toimintaterapeutti auttaa vanhempia ymmärtämään vauvan viestejä ja käyttäytymistä. Esimerkiksi rauhoittumista voidaan edesauttaa erilaisten kapaloimistapojen avulla.

Itsesäätelyn kehitys: Toimintaterapeutti voi ohjata vanhempaa toimimaan vauvan kanssasäätelijänä eli auttaa tunnistamaan vauvan viestit, vahvistamaan vauvan turvallisuuden tunnetta ja palauttaa tunteiden tasapaino silloin, kun vauva tätä tarvitsee.

Motorinen kehitys: Sylihoitoajasta ryömimiseen ja lopulta kävelyyn, motorinen kehitys etenee nopeasti vauvaiässä. Toimintaterapeutit työskentelevät vauvojen kanssa edistääkseen motoristen tavoitteiden saavuttamista ja puuttuakseen mahdollisiin viivästyksiin tai haasteisiin. Leikkipohjaisten toimintojen ja harjoitusten avulla toimintaterapeutit edistävät muun muassa voiman, koordinaation ja motorisen suunnittelun kehittymistä.

Vanhempien ohjaus ja tuki: Keskeistä vauvaperheille suunnatussa toimintaterapiassa on vanhempien tukeminen ja kannustaminen vanhemmuudessa. Toimintaterapeutit tarjoavat tietoa vauvan kehityksestä, hoitotekniikoista ja strategioista vanhemman ja vauvan sitoutumisen ja kiintymyssuhteen edistämiseksi.

Toimintaterapian mahdollisuudet vauvaperheiden parissa

Toimintaterapian vaikutus vauvoihin ja vanhempiin ulottuu paljon pidemmälle kuin lapsen tai vanhemman välittömiin haasteisiin. Edistämällä varhaista puuttumista ja tukemalla tervettä kehitystä toimintaterapeutit luovat pohjaa elinikäiselle hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Lisäksi vanhemmille tarjottu tuki ja ohjaus antavat heille mahdollisuuden edistää lapsensa kasvua ja kehitystä haasteita ennaltaehkäisevästi.

Voidaankin todeta, että toimintaterapia on arvokas apu niin vauvoille kuin vanhemmillekin. Se tarjoaa tukea, ohjausta ja itseluottamusta varhaisvanhemmuuden matkalla. Keskittymällä päivittäisten toimintojen ja rutiinien mukauttamiseen, kehityshaasteisiin vastaamiseen ja vanhemmuuden tukemiseen, toimintaterapeutit edistävät perheiden hyvinvointia ja joustavuutta sekä luovat turvaa vauvan asianmukaiselle kasvamiselle ja kehittymiselle.

Veera Malmstedt/ Toimintaterapeutti

Toimivax Oy

0400-882191

veera@toimivax.fi

Artikkeli Vauvatoimintaterapia julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.

”Termiä vireystila käytetään silloin kun puhutaan vireydestä, tarkemmin energian määrästä ja motivaatiosta suhteessa siihen ympäristöön ja toimintaan, jota on tekemässä.  Vireystilaan vaikuttavat monet asiat, kuten mitä on tapahtunut hetkeä aikaisemmin, onko takana riehakas välitunti vai keskittymistä vaativa pitkä tehtävä? Onko yöllä saanut tarpeeksi unta ja lepoa? Onko aamupala ollut ravitseva vai onko se unohtunut jopa kokonaan kiireessä?  Monet asiat vaikuttavat vireystilaamme ja toimivat joko nostaen tai laskien sitä.”   

Joskus lapsen vireystila voi olla tilanteeseen tai meneillään olevaan tehtävään nähden liian korkealla, joten sitä voidaan pyrkiä laskemaan niin, että toimintaan osallistuminen mahdollistuu tai toimintaan keskittyminen on helpompaa.  Menetelmät voivat vaihdella, mutta yleensä ne ovat kehollisia ja pyrkivät rauhoittamaan hälytystilassa olevaa hermostoa ja voivat hillitä liian voimakkaita reaktioita. Menetelmät voivat olla erityisen hyödyllisiä sensorisesti yliherkkien lasten kohdalla, mutta voivat hyödyttää kaikkia niin yksilö – kuin ryhmätasollakin.  

Vireystila on yhteydessä myös itsesäätelyn taitojen kehittymiseen.  Pienen lapsen aivot ovat vielä kehittymässä ja tunteiden säätelyä ja itsehillintää ohjaava etuotsalohko kypsyy vasta varhaisaikuisuudessa. Vireystilan säätely onkin usein kanssasäätelyä, jossa aikuisen rauhallinen läsnäolo ja ohjaus auttaa lasta siirtymään vireystilasta toiseen.  

Lapsen vireystila voi olla myös liian matalalla, jolloin yhtä lailla keskittyminen tehtävään tai tilanteessa pärjääminen voi olla haastavaa. Tällöin voidaan hyötyä vireystilaa nostavista menetelmistä.  Menetelmät voivat auttaa esimerkiksi aistimuksiin heikosti reagoivaa tai passiivista lasta keskittymään paremmin ja lisäämään valmiuttaan.  Huomioitavaa kuitenkin on, että ennen menetelmien käyttöä on hyvä tarkastella lapsen vireystilaa laajemmin ja kokonaistilanne huomioiden, ottaen mukaan myös ympäristön vaatimukset ja muut mahdollisesti vireystilaan vaikuttavat asiat. 

Apua voi ja kannattaa kysyä lapsen elämään liittyviltä tahoilta ja aikuisilta kuten neuvolasta, päiväkodista, koulusta tai kouluterveydenhoitajalta sekä vanhemmilta jos herää huoli lapsen poikkeavasta tai kaavamaisesta vireystilan vaihtelusta. 

Toimivax julkaisee nyt keväällä 2023 ensimmäisen oman koulutuksensa. ” Toimilla vireäksi – vireystilan ja itsesäätelyn perusteet & Toimi- sovellus menetelmänä lasten ja nuorten parissa työskennellessä.” Koulutus pidetään läsnä Oulun toimitiloilla kesäkuussa 8.6.2023.  Koulutus on tarkoitettu kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille ja opiskelijoille. Koulutus antaa perustietoa vireystilan tunnistamisesta aina taitojen harjoitteluun ja itsesäätelyn kehittymiseen lapsilla. Koulutuksessa käydään läpi myös kanssasäätelyn merkitystä ja aikuisen omien säätelykeinojen vaikutusta vuorovaikutukseen.  Ilmoittautuminen ja lisätietoa koulutuksesta Toimivaxin somekanavista ja nettisivuilta.  

Kevättä rinnassa! – Sanna  

Artikkeli Miten vireystilaan voidaan vaikuttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.

Termiä vireystila käytetään silloin kun puhutaan vireydestä, tarkemmin energian määrästä ja motivaatiosta suhteessa siihen ympäristöön ja toimintaan, jota on tekemässä. Vireystilaan vaikuttavat monet asiat, kuten mitä on tapahtunut hetkeä aikaisemmin, onko takana riehakas välitunti vai keskittymistä vaativa pitkä tehtävä? Onko yöllä saanut tarpeeksi unta ja lepoa? Onko aamupala ollut ravitseva vai onko se unohtunut jopa kokonaan kiireessä? Monet asiat vaikuttavat vireystilaamme ja toimivat joko nostaen tai laskien sitä. Aikuisilla vireystilan säätäminen ja tunnistaminen sujuu monesti itsestään, – kun meitä väsyttää niin käymme hakemassa kupin kahvia ja oikomassa jalkojamme, tunnistamme milloin olemme ponnistelleet liikaa ja pidämme taukoa. Tai näin ainakin ihanteellisesti toimisimme, kuitenkin oman kehon viestien tunnistaminen voi olla aikuisenakin vielä haastavaa ja kaivata harjoitusta.

Lapset tarvitsevat kuitenkin vielä apua ja tukea vireystilan tunnistamisessa ja sanoittamisessa sekä keinoissa miten omaa vireystilaa voi ohjata sopivampaan suuntaan. Esimerkiksi koulussa tehdessä tehtäviä vireystilalla on iso merkitys sille, miten pystymme keskittymään, suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja oppimaan uusia asioita. Jos vireystila on kovin korkealla ja toiminta näyttäytyy levottomana, on vaikeaa pysyä paikoillaan tai kokee suuria tunteita – voi olla vaikea ottaa vastaan myös uutta tietoa ja pystyä toimimaan ohjeiden mukaan. Jos vireystila on kovin matalalla, voi tuntea olonsa väsyneeksi tai kipeäksi, kokea surua tai alakuloa, – niin toimeen alkaminen voi olla hidasta, ohjeiden ymmärtäminen haastavaa ja keskittyminen karkailla.

Vireystilaan vaikuttaa paljon myös ympäristö, toiminta ja sen vaatimukset lapselle. Kun ympäristö on tukeva, kannustava ja se tarjoaa sopivasti ärsykkeitä niin se luultavasti tukee myös sopivaa vireystilaa, tarvittaessa ympäristöä on hyvä mukauttaa vastaamaan paremmin toiminnan vaatimuksia. Onko toiminta ennestään jo tuttua? Onko asia uusi ja vaatii paljon ohjeita ja keskittymistä? Onko asia helppo, sopiva vai liian haastava taitotasoon nähden? Miten toimintaa voidaan mukauttaa vastaamaan paremmin taitotasoa? On hyvä huomioida myös muut mahdolliset vireyteen ja vireystilaan vaikuttavat syyt. Joskus taustalla voi olla myös sensorisen integraation, aistitiedon käsittelyn pulmaa tai traumaa, – jotka vaikuttavat myös paljon vireystilaan ja sen muutoksiin päivän aikana.

Vireystilaan siis vaikuttavat monet asiat ja joskus sopivan vireystilan saaminen onnistuu helposti pienillä mukautuksilla ympäristössä tai toiminnassa. Joskus sopiva vireystila vaatii enemmän työtä ja houkuttelua sekä aikuisten salapoliisityötä syyn selvittämiseksi, – mutta työskentely ja harjoittelu vireystilan tunnistamiseksi ja keinojen löytämiseksi kannattaa.

-Taidot kannattelevat vielä pidemmälläkin elämässä

Sanna

Psst. Muistatteko vielä Toimi- apin? Toimivax on luonut yhteistyössä Business Finlandin ja Hiottu Oyn kanssa mobiilisovelluksen, joka on tarkoitettu lasten vireystilan tunnistamisen ja itsesäätelyn taitoja edistämään. Sovelluksessa voit opetella arvioimaan ja tunnistamaan omaa vireystilaasi liikkumalla janaa pitkin sekä tutustua erilaisiin keinoihin jotka voivat auttaa vireystilan nostamisessa tai laskemisessa tarpeen mukaan. Sovelluksen kautta arjen apukeinot kulkevat mukana missä vain, myös aikuiset voivat saada sovelluksesta vinkkiä eri vireystiloihin ja kanssasäätelyyn.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu toimiapp.fi sivustolla ja on ensimmäinen kahdesta vireystilaa koskevasta blogipostauksesta.

Artikkeli Vireystila, mikä se on? julkaistiin ensimmäisen kerran Toimivax Oy.